Mun juttu...
Pienestä asti sitä on lenkitetty kylän koiria ja kummini leonberginkoirien kanssa kävimme agilityssä (ei ehkä aktiivisin rotu lajiin =D...)
Useampia hoitokoiria sain ottaa mökillemme viikonloppuisin ja sitä kautta tulivat näyttelytkin tutuiksi.
Hoidokkeja olivat mm. welsh corgi pembroke, borderterrieri, kingcharlesinspanieli ja suomenajokoira.
Omaa koiraa en vanhempieni allergian takia voinut ottaa, joten ensimmäinen tuli heti kun muutin pois kotoa.
Ensimmäinen oma koira oli siis Demi, joka on sakemannin ja rotikan sekoitus ja tuli meille puolivuotiaana.
Demiä on helpoin kuvailla näin; sakemannin kuoret ja rotikan sisukset!
Luonnetta kyllä piisasi, vaikkakin kiltti se muille oli. Hauskinta kaikessa oli, kun olisin halunnut alkaa tokoilla sen kanssa
niin siitähän nyt ei tullut yhtään mitään, mutta kaikki mahdolliset ja mahdottomat temput se oppi heti!
Sirkuskoira mikä sirkuskoira...
Tiesin alusta asti, että palveluskoira on minun valinta kaikista muista mahdollisista.
Ei mennyt kauaakaan, kun oli dobermanni hakusessa ja sellainen löytyikin, kylläkin jorpakon toiselta puolelta.
Dezi tuli 11 kk:n ikäisenä ja en kyllä ihan heti ottaisi enää aikuista koiraa, enkä sitä suosittelekaan, jos ei ole koiran taustat tiedossa.
Meillä ei tällä kertaa ollut ja vaikka koira olikin meitä kohtaan kuin lammas niin ketään muuta ei sitten hyväksyttykään.
Ei edes Demiä, joten Dezi pääsi sitten sille sopiviin tehtäviin eräälle romuttamolle.
Vartiokoirana se on täysin omassa elementissään.
Yritin epätoivoisesti löytää "mun rotua" ja muistan sanoneeni ettei meille ainakaan sakemannia tulisi!
Muutaman kuukauden päästä kävimme kuitenkin katsomassa kennel Bodeneisissa pentuja ja silmääni pisti yksi pentu.
Se oli ainoa pitkäkarvainen narttu 8 pennusta. Joku siinä pennussa vain oli ja se varattiin meille.
Adasta tulikin meikäläisen oppikoira, joka antoi paljon anteeksi, mutta oli unelmakoira tottelevaisuuden kannalta.
Sille oli todella helppo opettaa mitä tahansa. Toko ja metsäjälki olivatkin meidän päälajit aluksi,
mutta kokeilimme myös hakua, agilitya, raunioita ja kävimme useammissa match showssa.
Terveys tuli kuitenkin vastaan harrastuksissa ja tein erittäin vaikean päätöksen ja annoin Adan kotikoiraksi.
Jos jostakin koirasta voi sanoa että se oli elämäni koira niin Adan kohdalla se ainakin pätee...
Jo ennen Adan lähtöä halusin ottaa uuden koiran ja löysin kennel Troyen´sin ja suunnitteilla olevan pentueen.
Narttuvaraus oli ja pentueeseen ei sitten tullutkaan kuin yksi narttu ja kaksi urosta.
Quita olikin ensimmäinen käyttölinjainen minulla ja olin erittäin positiivisesti yllättynyt. Se oli helppo pentu ja aivan minun tyylinen.
 
Koulutus oli juuri ehditty aloittaa, kun vastaan tuli elämäni kauhein päivä työharjoitteluni ekana päivänä.
Eräs suuri vartiokoirarotuinen koira oli karannut yön aikana tarhastaan ja lähtiessämme aamulenkille se hyökkäsi Quitan kimppuun.
Mitään ei ollut tehtävissä ja Quita kuoli tuntia myöhemmin saamiinsa vammoihin.
Eipä sitä meinannut ymmärtää miten sellaista voi tapahtua.
Kuolinpäivänä otetuissa röntgen kuvissa ilmeni kuitenkin Quitan olleen luustoltaan sellaisessa kunnossa ettei siitä kilpakoiraa olisi ikinä tullutkaan.
Mutta koirana se oli ihana ja pysyy ikuisesti muistoissa!
Sittenpä olinkin ilman koiraa jonkun aikaa ja en enää tiennyt haluanko uutta sakemannia ottaa.
Koiran terveys tuli päällimmäiseksi kriteeriksi ja aloin miettiä muitakin vaihtoehtoja ja kiinnostuin suursnautsereista.
Otinkin samantien yhteyttä kennel Megasiin ja Bafy tuli minulle 10-viikkoisena.
Olipahan muutos! Miten suuri ero voikaan olla kahden eri palveluskoirarodun välillä!
Noh, siinä sitten kitkuteltiin aikamme ja olin varma etten pärjää sen kanssa.
Bafy kun keksi aina jotakin mun päänmenoksi...
 
Millon oltiin juomassa vessanpöntöstä, milloin raahattiin vaatteita ympäri kämppää
ja milloin karattiin ja ei todellakaan tultu luokse vaikka oli millainen houkutin.
Ei kiinnostanut tätä neitiä ihmiset tai muut eläimet, sillä oli aina ihan omat "jutut".
Mökki on Bafyn lempipaikka, varmaan siksi että siellä saa temmeltää pihalla koko päivän ja tehdä mitä huvittaa.
Iän myötä Bafysta on tullut todella rauhallinen, sisätiloissa, mutta vauhtia piisaa ulkosalla!
Terveys tuli osin Bafynkin kohdalla vastaan, kun selkä alkoi reistata. Nyt sujuu jo ihan normaali treenit, mutta puruja ei oteta.
Tämä koira todella opetti miten kekseliäs ihmisen täytyy olla. Tai ei se tähän vielä ole loppunut...
Bafyn "aikuistuttua" ajattelin uutta koiraa kaveriksi ja itselleni harrastuksiin mukaan.
Mex olikin sitten seuraava perheenjäsen. Luonteeltaan loistava, mutta ontumisten takia ravattiin eläinlääkärillä
ja panosteiittia hoidettiinkin sitten pidemmän aikaa.
Myöhemmin kuitenkin kävelykään ei tahtonut enää sujua ja selästä löytyikin vakava lumbosakraalistenoosi.
Eipä ollut järkeä pitää hengissä koiraa, joka ei pysty pidättämään yhtään, eikä jaksa kävellä edes 500 metriä.
Leikkauskaan ei olisi Mexiä pelastanut.
Kova paikka oli edessä, mutta lopetus oli koiran parhaaksi.
Eipä ole tuo koiran kasvatus tai omistaminen maailman helpointa hommaa, varsinkaan jos on näin paskaa säkää!
Tällaisten tapahtumien jälkeen sitä tulee niin kriittiseksi, että tuntuu ettei voi enää löytyä sopivaa koiraa.
Yli vuosi taas etsittiin miellyttävää yhdistelmää ja samalla auttelin paria kaveria pennun etsinnässä.
Löytyi kuin löytyikin hyvä paikka ja samalla suosittelin entiselle kämppikselleni samaa yhdistelmää.
Kennel Graugeborenista tuli sitten meidän uusi tuttavuus ja luulenpa että yhteistyö kestää vielä pitkään!
 
Pentueeseen tuli sitten 7 urosta ja 3 narttua, kaikki pieniä piruja...
Oman pennun valinta oli vaikea, mutta kasvattajan neuvot ja oma intuitio ohjasivat lopulliseen päätökseen.
Nytpä meillä ja kaverillani on sitten siskokset kotona ja menoa ja meininkiä piisaa!
Hyvältä vaikuttaa harrastamisen ja varsinkin terveyden osalta!
Saman katon alla tällä hetkellä meitä asuu siis itseni, Sannan ja avomieheni, Teemun lisäksi
saksanpaimenkoiranarttu Misty sekä suursnautserinarttu Bafy.
Omaa taustaani koirapuolelta on mm. toko-ohjaajana toimiminen, Kannuksen Koiruudet ry:ssä tokon
ja pk-tottiksen kouluttaminen eri ryhmille, parissa muussa seurassa pk-tottiksen kouluttaminen
sekä ammattitutkinto Kannuksen Maaseutuakatemiasta kennellinjalta.
Kokeiltu on agilitya, tokoa, vesipelastusta, hakua, metsä- sekä peltojälkeä, suojelua, raunioita ja näyttelyitä.
Vakava autokolarini kuitenkin rauhoitti väkisin ko. toimintaa aikalailla, mutta hiljaa hyvä tulee ja nykyään tehdään mitä voidaan!
Muuta vapaa-ajan puuhaa koirien ja koulun ohella ovat kuntosalilla käynti, pilates, hopeakorujen teko sekä kotisivujen räpellys.
|
